Rotarykoulutus, D6450 ja Illinois

Moi taas!


Mun siis piti kirjoittaa tänne viikoittain, mutta näin siinä taas kävi, että venähti tämä kirjoituksen saapuminen tänne vähän enemmänkin kuin vähän. Tänään sain uusintakokeet pois alta, joten ehdin kirjoittaa vähän enemmän.

Hello again!

So, I had the plan to write here every week, but here we are again; it took a bit longer than a bit for me to write. Well today I did my exams so I have time to write a little more. 


Lauantaina oli siis tämä toinen koulutus, joka oli koko Suomen Rotaryvaihtareille, vuosi ja kesä, tarkoitettu koulutus. Päivä oli pitkä, mutta siitä sai paljon hyödyllistä tietoa irti, vaikkakin samoja asioita jankattiinkin välillä ehkä vähän liikaakin. Mutta onhan se hyvä, käyttäytyminen on tärkeä asia, kun Suomea lähtee ulkomaille edustamaan.

On Saturday we had the other training, what was for all of the Rotary exchange outbounds, year and summer. The day was long, but we got a lot of useful information out of it, even though they did say some things maybe a bit too often. But I guess it's okay, behavior is an important thing when you're going to represent Finland abroad. 

Päivän aikana sain nähdä ihania rakkaita vaihtareita, jotka lähtevät kanssani tuolle vuoden kestävälle, upealle matkalle. Olen niin onnellinen, että olen saanut tuollaisia ihmisiä elämääni, on kyllä onni päästä rotareiden kautta vaihtoon! Jos mietit järjestöä jonka kautta lähteä, suosittelen todellakin rotareita! Halvin ja turvallisin vaihtoehto, kaikki hoituu hyvin. No äh, nyt kuitenkin takaisin asiaan. 

During the day I got to see my lovely exchange student friends, who are going to join me in this amazing journey. I am so happy that I have that kind of people in my life, it's a fortune to get rotary to send me abroad! If you're wondering which organization you'll choose to go with, I truly recommend Rotary! It's the cheapest and safest option, everything goes well. Well, let's get back to the subject.

Matkavaimot <3 eli osa vuoden 2014-15 Suomen rotarivaihtareista

Some of finnish rotary exchange students year 2014-15

Illalla käytiin vielä ihanien matkavaimojen kanssa syömässä Manhattanissa (hohoo), jonka jälkeen haettiin vähän ärrältä jätskiä. Muiden lähdettyä ihailtiin vielä Vilsun kanssa kaunista Lahden auringonlaskua. On se elämä välillä niin ihanaa.

In the evening we went to eat with my lovely friends in Manhattan (haha) and after that we got some ice cream to eat. After everyone else was gone, we watched the beautiful sunset in Lahti with Vilsu. Sometimes life is so good.

Tässä siis pääsi käymään niin, että heti kaksi päivää koulutuksen jälkeen elikkäs eilen sain iloisen sähköpostin kirjeenvaihtajaltani Erkiltä. Hän oli saanut tietää mihin piiriin minut lähetetään! Tuo piiri on 6450 eli kattaa Illinoisissa Chicagon ympäröivät alueet. Jännää!! Sinne siis lähden todennäköisesti ensi vuonna. Viestissä nimittäin sanottiin, että "alustavasti piirisi on tuo". Toivottavasti, sillä tuo olisi kyllä yksi lottovoitto.

Siellä se on, Illinois!

There it is, Illinois!

Two days after the training, which means yesterday, I received a happy message from my correspondent Erkki. He found out what district they're going to send me in! That district is 6450 so it's in Illinois, the areas around Chicago. Exciting! That'll be the place where they'll probably send me next year. Because they told me in the email, that "for now your district is that one". Hopefully, because that would be like a win in the lottery. 

Chicago!!

Vaikka elämä onkin usein ihanaa ja päivät vaihtoon lähtöön vähenevät (96 päivää, sadan päivän rajakin on nyt rikottu!), alkaa tässä käydä tunteiden vuoristorata vain hurjemmaksi. Viime viikon lopulla meidän koulussamme oli ensi vuoden kurssivalinnat ja päivien mittaan multa tultiinkin kyselemään useaan otteeseen "mitä kursseja sait" "ollaanko samoilla kursseilla" "saitko proggiksia" jonka jälkeen todettiinkin "ainiin, sä oot siellä". Ei siinä mitään, ihan kiva kun ei tarvitse noista vielä stressata. 

Even though life is often lovely and the leaving to exchange just gets closer (96 days, we broke the 100 day line already!), the roller coaster of feelings just gets crazier. In the ending of last week the students of my school chose their courses for next year and during the days, many people came to ask me "what courses did you get" "do we have same courses" "did you get any programs" and after that they said that "oh right, you're there". Nothing bad about that, it's kind of fun not to have to stress about those yet.

Mutta nyt kun tuo koulutuskin tuli ja meni ja tajusin että niitä, jotka lähtevät eriin maahan kuin minä, näin ehkä viimeisen kerran tuossa koulutuksessa, ennen kuin tulemme takaisin. Ja nyt kun ystävieni elämissä tapahtuu kaiken lisäksi suuria muutoksia niin tässä alkaa paniikki iskeä. Pari kertaa on tehnyt mieli vain purskahtaa itkuun ja luovuttaa. 

But now when the training came and went and I realized that those exchange students who are going to different countries than me, I maybe saw now for the last time in that training, before we get back. And now that many big things are happening in my friends' life, the panic is starting go get real. There's been a couple times that I've just felt like crying and giving up. 

Mutta tälläistä se tulee olemaan sielläkin. Tulee hyviä päiviä ja tulee huonoja päiviä, ei sille mitään voi. Niistä päivistä pitää vain päästä yli ja tämä onkin hyvää treeniä siihen. Koska nyt kun sitä oikeasti miettii niin ei se vuosi ole niin pitkä aika 17-vuotiaan teinitytön elämässä. Vielä kun sen saa viettää aivan toisessa maassa ja kulttuurissa. Joten tekin jotka jäätte Suomeen, älkää huoliko, se vuosi on ohi ennen kuin huomaattekaan ja olenkin pian jo palannut Suomeen. Itse vain pohdin, että miten selviän sitten siitä ikävästä... Noh, ne ovat sitten sen ajan murheita. 

But this is what it's going to be like there too. There'll be good days and there'll be bad days, you can't do anything about it. I just have to get over those days and this is a very good practice for it. Because now that you really think about it, one year is not that long time in the life of a 17 years old teenage girl. Now that I get to spend it in another country and culture, it's even shorter. So you who stay in Finland, don't worry, that year will be over before you even notice and I'll soon be back in Finland already. The thing that I'm thinking of is that how will I get over that longing... Well, it's the worry of that time. 


Tällaista tänään. Laitan tuohon sivupalkkiin kyselyn siitä, millaista tekstiä seuraavaksi haluaisitte, jos nyt ei taas tule mitään mullistavaa. Toivottavasti edes joku vastaisi siihen kyselyyn, olisi vähän helpompi suunnitella mitä kirjoittaa. Eikä tulis niin sellanen olo että kukaan ei kato tätä blogia. Hehhee. Okei. Moikka.

So that's all for today. I'll add a poll to that block right there about what kind of text would you want next, if nothing big happens soon. Hopefully even someone would answer that poll that it would be easier for me to plan what to write next. And I would maybe feel like someone is reading this blog. Haha. Okay. Bye.






-Rosa