Nyt on vaihtovuosi jo mukavasti lähtenyt rullailemaan käyntiin ja nyt kun hetken istun rauhassa hotellihuoneessani ennen nukkumaanmenoa, ajattelin vähän kirjoitella blogia, ettei taas tule liian isoa määrää tekstiä yhteen postaukseen. Vaikka varmaan tuleekin silti.
Sunnuntaina aamulla fiilikset oli aika rauhalliset, vaikka se olikin vika Suomipäivä. Ei siinä sitä oikein tajunnut, että noin 24 tunnin päästä istuisin lentokoneessa matkalla rapakon toiselle puolelle vuodeksi. Illalla oli luvassa läksärit, jotka pelottivat mua todella paljon. Olin jo joidenkin ystävien kohdalla tottunut siihen, että olen erossa heistä, vaikka viime kerrasta olisikin ollut vain pari päivää. Yhtäkkiä kun he kaikki pitkäaikaisimmat ja parhaimmat kaverit olisivat siinä ja pian taas poissa, en tiennyt miten osaisin reagoida.
Kuitenkin siinä sitten tapasin ensin Einon ja leivoimme kakkua. Tajusimme kuitenkin ajan rientäneen nopeammin kuin uskoimme ja pian vieraat saapuivatkin yksitellen meille. Aluksi vain juttelimme ja söimme pizzaa ja vietimme tavallisesti aikaa yhdessä, kunnes kutsuin kaikki koolle takapihalle, jossa alkoi vesi-ilmapallosota. Vedestä valuvat kaverit saatiin pian kuivaksi ja ilta jatkui samaan malliin, kitaransoittoa, laulua ja hengailua. Niissä merkeissä meni siinä vielä jonkun aikaa, kunnes tuli hetki jolloin minullakin aukesivat kyynelkanavat.
Einon ja Haban hyvästeltyäni lähdin saattamaan Ilmaria ja Liinaa koteihinsa. Ilmarin pihan kohdalla neuvoimme Liinan kotiin ja siinä olikin sitten kova paikka edessä, viimeisen ystävän hyvästely. Ja ei se ollut helppoa. Ilmarin lähdettyä kotiinsa ja minun lähdettyä kävelemään kohti kotia, alkoi jälleen kamala itkukohtaus. Itkin koko matkan kotiin ja kotona jatkui ja jatkuikin lähes koko yön, kunnes puoli kuuden aikaan sain vihdoin unen päästä kiinni.
Maanantaina aamulla heräsin kuin olisin koomassa. Väsymys ja järkytys lähdöstä valtasivat mielen ja tein kaiken tosi mekaanisesti. Ikävän tunteet tulivat itkuaaltoina, hetken oli tyyntä ja aivan minuutteja sen jälkeen alkoi taas itku. Tätä jatkui oikeastaan koko aamun. Automatkakin meni nyyhkyttäessä, mutta kun lentokentälle päästiin, loppui itkut ja aloin hihkumaan ilosta.
Tavarat jätettyäni baggage droppiin tajusin, että nyt on sitten pakko sanoa perheellekin hyvästit. Tulihan siinä sitten uudet itkut tietenkin. Turvatarkastuksesta läpi päästyämme vilkutin vielä viimeiset heipat perheelle ja sitten suunnattiin Nooran kanssa tax freen kautta portille.
Lentokoneen noustessa ilmaan jännitys oli päätähuimaava. Ensimmäinen puolisko lentomatkasta meni ikävöidessä ja panikoidessa, että pärjäänkö. New Yorkin kentälle laskeuduttuamme kuitenkin fiilis nousi kattoon ja en melkeen pysynyt pöksyissäni kun olin niin innoissani. Heti koneesta päästyäni aloin juttelemaan uusille tuttavuuksille, joista leirin aikana onkin muodostuneet minulle hyviä kavereita.
Ryhmämme lähti bussilla kohti Manhattania, jossa saimme tietää huonekaverimme. Oma huonekaverini on Charlotta ja olinkin tyytyväinen tästä, sillä en tunne häntä aiemmin ja oli kiva tutustua uusiin naamoihin. Lentokentälläkin sählättyäni ajattelin, että ei mikään mene enää pieleen, mutta siinä sitten heti alkajaisiksi eksyin hotellissa ja vessamme ei toiminut, mutta molemmat hoidettiin kuntoon onneksi lopultakin. Maanantai-iltana meille vielä kerrottiin hyödyllistä infoa ja sen jälkeen lähdimme käymässä syömässä mäkkärissä ja kiertelemässä kaupan kautta Viken, Juhon, Tanjan ja Marin kanssa ennen kuin piti palata hotellille ilmoittamaan, että ollaan paikalla.
---
Kirjoittaminen loppui tuona päivänä tuohon, kun tuli päälle muuta ohjelmaa. Nyt olen saapunut tänne hostperheeseeni ja pari tuntia levähdettyäni ja purettuani laukkujani, päätin avata koneen ja jatkaa siitä mihin jäin.
Tiistai-aamu alkoi parin tunnin koulutuksella, jonka jälkeen tarkoituksena oli lähteä bussilla kiertämään Manhattanin kuuluisimpia nähtävyyksiä. Bussissa oli kuitenkin mennyt ilmastointi rikki, jonka takia jouduttiin hakemaan uusi ja matkamme viivästyi hieman. Päätimme siis mennä syömään lounasta.
Lounaan jälkeen palasimme hotellille, josta vihdoin pääsimme aloittamaan bussikiertueemme. Ajelimme muutaman tunnin Manhattanilla katsellen nähtävyyksiä, esimerkiksi kaksoistornien muistopaikkaa, Central Parkia, Vapaudenpatsasta ja vaikka mitä muuta. Bussi jätti meidät Times Squaren varteen, josta jatkoin Tanjan, Marin, Viken ja Juhon kanssa kaupungilla kiertelyä.
Kiertelimme aikamme Times Squaren ympäristössä ja kävimme esimerkiksi M&M worldissä ja Hershey'sin kaupassa. Tästä voitte hyvin nähdä sen, että mikä meitä vaihtareita vetää puoleensa. Nimittäin tuon jälkeen menimme vielä Burger Kingiin syömään. Siellä tovin istuskeltuamme, suunnistimme kohti tapaamispaikkaa, josta lähdimme vielä ryhmänä katsomaan musikaalia nimeltään Newsies. Musikaali oli erittäin hyvä ja varsinkin tanssikohtaukset olivat upeita, ei jättänyt kylmäksi. Musikaalin jälkeen kävelimme rauhassa takaisin hotellille, jonne iltamme päättyi.
Keskiviikkona aloitimme aamumme lähtemällä Marin, Tanjan, Juhon ja Viken kanssa Empire State Buildingille. Hetken jonotuksen jälkeen pääsimme katsastamaan New Yorkia ylhäältä käsin ja olihan se upea näky. Empire State Buildingin jälkeen halusimme nähdä yhden maailman suurimmista ostoskeskuksista nimeltään Macy's.
Niin kuin varmaan tekstistä hokasittekin huomata, emme tähän mennessä olleet käyneet yhdessäkään vaatekaupassa. Macy's oli omaa luokkaansa, mutta kerrokset tuli ravattua aika samaa vauhtia kuin kävelimme ulkona vaatekauppojen ohi. Kuitenkin löysimme itsemme kuin meille luodusta paikasta; Macy'sin ylimmän kerroksen sohva- ja sänkyosastolta. Siellä istuimme vähän reilun tunnin vain juttelemassa ilman, että meille sanottiin asiasta mitään.
Kävimme tämän jälkeen Starbucksissa, koska pitihän toki päästä käymään edes kerran New Yorkin reissun aikana tuossa massamössöjen keitaassa. Starbucksista lähdimme tutumpaan suuntaan; ensimmäisen illan mäkkäriä kohti. Siellä kävimme syömässä pienesti, ennen kuin alkoi iltapäivän koulutukset.
Iltapäivän koulutusten päätyttyä meillä oli puoli tuntia aikaa vaihtaa päällemme jotain juhlavampaa, koska viideltä meitä tuli hakemaan hotellin pihasta viisi limusiinia. Limusiinien kyydissä meidät kuljetettiin läpi Manhattanin The View- ravintolaan. Ravintola oli hotellin ylimmissä kerroksissa, joissa näkymä oli upea. Ravintolan lattia pyöri, joten saimme nähdä New Yorkin kokonaisuudessaan. Ruoka oli maittavaa ja seura sitä parempaa.
Ruuan jälkeen kävelimme hotellille, jossa jo ensimmäisen vaihtarin hostisä- ja veli tulivat hakemaan hänet hotellilta. Tämän jälkeen minulle iski pieni paniikki siitä mitä nyt oikeasti on tapahtumassa seuraavana päivänä. Paniikki kuitenkin hävisi siinä, kun kokoonnuimme porukalla yhteen huoneeseen ja valvoimme myöhään yöhön saakka vain nauraen ja pitäen hauskaa.
Aamulla lentokentälle lähtisi kaksi bussia, ensimmäinen klo 4:00 ja toinen klo 6:00. Olin tästä kyseisestä porukasta ainoa, jonka täytyi lähteä tuolla ensimmäisellä bussilla kohti lentokenttää. Heipat olivat haikeat, nimittäin olin tutustunut ihmisiin, joiden kanssa olin lähdössä samaa unelmaa kohti, vain eri puolille Pohjois-Amerikkaa. Näistä ihmisistä oli tullut minulle yllättävän tärkeitä, olinhan oikeastaan viettänyt heidän kanssaan aikaa melkein 24/7. Tippa linssissä lähdin siis pikapakattuani kohti lentokenttää, josta lähdin tänään aamulla kohti Chicagoa.
Nyt olen tosiaan saapunut tänne hostperheeseeni ja fiilikset ovat hyvät. Väsymys vain iskee kovasti päälle, jonka takia olenkin nyt viettänyt jonkin aikaa täällä huoneessani purkaen laukkujani ja vain ollessa. Välillä tuntuu siltä, että olenko töykeä kun en vietä aikaa nyt hostsisarusteni kanssa, mutta toisaalta minun täytyy antaa itselleni armoa; viime yön nukkumiset jäivät siihen viiteentoista minuuttiin ja lentokoneessa nukuttuun tuntiin. Kävimme kyllä hostsisaruksieni kanssa syömässä tänään ja tutustuimme uuteen kouluuni (joka on VALTAVA). Huomenna menemme hostäitini kanssa puhumaan koulusihteerille, jonka kanssa suunnittelemme lukujärjestykseni ja muuta. Joten ehkä nyt annan itselleni luvan vain olla hetken aikaa, onhan tässä viimeiset kolme päivää oltu kokoajan menossa ja tämä on oikeastaan ensimmäinen hetki, kun saan kunnolla vain olla ja hengähtää.
-Rosa
PS. lisäilen lisää kuvia kun jaksan xd
---
Kirjoittaminen loppui tuona päivänä tuohon, kun tuli päälle muuta ohjelmaa. Nyt olen saapunut tänne hostperheeseeni ja pari tuntia levähdettyäni ja purettuani laukkujani, päätin avata koneen ja jatkaa siitä mihin jäin.
Tiistai-aamu alkoi parin tunnin koulutuksella, jonka jälkeen tarkoituksena oli lähteä bussilla kiertämään Manhattanin kuuluisimpia nähtävyyksiä. Bussissa oli kuitenkin mennyt ilmastointi rikki, jonka takia jouduttiin hakemaan uusi ja matkamme viivästyi hieman. Päätimme siis mennä syömään lounasta.
Lounaan jälkeen palasimme hotellille, josta vihdoin pääsimme aloittamaan bussikiertueemme. Ajelimme muutaman tunnin Manhattanilla katsellen nähtävyyksiä, esimerkiksi kaksoistornien muistopaikkaa, Central Parkia, Vapaudenpatsasta ja vaikka mitä muuta. Bussi jätti meidät Times Squaren varteen, josta jatkoin Tanjan, Marin, Viken ja Juhon kanssa kaupungilla kiertelyä.
Kiertelimme aikamme Times Squaren ympäristössä ja kävimme esimerkiksi M&M worldissä ja Hershey'sin kaupassa. Tästä voitte hyvin nähdä sen, että mikä meitä vaihtareita vetää puoleensa. Nimittäin tuon jälkeen menimme vielä Burger Kingiin syömään. Siellä tovin istuskeltuamme, suunnistimme kohti tapaamispaikkaa, josta lähdimme vielä ryhmänä katsomaan musikaalia nimeltään Newsies. Musikaali oli erittäin hyvä ja varsinkin tanssikohtaukset olivat upeita, ei jättänyt kylmäksi. Musikaalin jälkeen kävelimme rauhassa takaisin hotellille, jonne iltamme päättyi.
Keskiviikkona aloitimme aamumme lähtemällä Marin, Tanjan, Juhon ja Viken kanssa Empire State Buildingille. Hetken jonotuksen jälkeen pääsimme katsastamaan New Yorkia ylhäältä käsin ja olihan se upea näky. Empire State Buildingin jälkeen halusimme nähdä yhden maailman suurimmista ostoskeskuksista nimeltään Macy's.
Iltapäivän koulutusten päätyttyä meillä oli puoli tuntia aikaa vaihtaa päällemme jotain juhlavampaa, koska viideltä meitä tuli hakemaan hotellin pihasta viisi limusiinia. Limusiinien kyydissä meidät kuljetettiin läpi Manhattanin The View- ravintolaan. Ravintola oli hotellin ylimmissä kerroksissa, joissa näkymä oli upea. Ravintolan lattia pyöri, joten saimme nähdä New Yorkin kokonaisuudessaan. Ruoka oli maittavaa ja seura sitä parempaa.
Ruuan jälkeen kävelimme hotellille, jossa jo ensimmäisen vaihtarin hostisä- ja veli tulivat hakemaan hänet hotellilta. Tämän jälkeen minulle iski pieni paniikki siitä mitä nyt oikeasti on tapahtumassa seuraavana päivänä. Paniikki kuitenkin hävisi siinä, kun kokoonnuimme porukalla yhteen huoneeseen ja valvoimme myöhään yöhön saakka vain nauraen ja pitäen hauskaa.
Aamulla lentokentälle lähtisi kaksi bussia, ensimmäinen klo 4:00 ja toinen klo 6:00. Olin tästä kyseisestä porukasta ainoa, jonka täytyi lähteä tuolla ensimmäisellä bussilla kohti lentokenttää. Heipat olivat haikeat, nimittäin olin tutustunut ihmisiin, joiden kanssa olin lähdössä samaa unelmaa kohti, vain eri puolille Pohjois-Amerikkaa. Näistä ihmisistä oli tullut minulle yllättävän tärkeitä, olinhan oikeastaan viettänyt heidän kanssaan aikaa melkein 24/7. Tippa linssissä lähdin siis pikapakattuani kohti lentokenttää, josta lähdin tänään aamulla kohti Chicagoa.
Nyt olen tosiaan saapunut tänne hostperheeseeni ja fiilikset ovat hyvät. Väsymys vain iskee kovasti päälle, jonka takia olenkin nyt viettänyt jonkin aikaa täällä huoneessani purkaen laukkujani ja vain ollessa. Välillä tuntuu siltä, että olenko töykeä kun en vietä aikaa nyt hostsisarusteni kanssa, mutta toisaalta minun täytyy antaa itselleni armoa; viime yön nukkumiset jäivät siihen viiteentoista minuuttiin ja lentokoneessa nukuttuun tuntiin. Kävimme kyllä hostsisaruksieni kanssa syömässä tänään ja tutustuimme uuteen kouluuni (joka on VALTAVA). Huomenna menemme hostäitini kanssa puhumaan koulusihteerille, jonka kanssa suunnittelemme lukujärjestykseni ja muuta. Joten ehkä nyt annan itselleni luvan vain olla hetken aikaa, onhan tässä viimeiset kolme päivää oltu kokoajan menossa ja tämä on oikeastaan ensimmäinen hetki, kun saan kunnolla vain olla ja hengähtää.
-Rosa
PS. lisäilen lisää kuvia kun jaksan xd
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti